sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Kota Kinabalu - saarihyppelyä Pulau Manukan ja Pulau Sapi

Sandakanin jälkeen siirryttiin Kota Kinabaluun, jossa vietettiin 4 päivää. Suunnitelmissa oli ainakin snorklausta lähisaarilla ja retki Kinabalun luonnonpuistoon.

Tässä postauksessa kerron saarihyppelystä lähisaarille, joka on turistien keskuudessa todella suosittu.

Kota Kinabalun edustalla on Tunku Abdul Rahman- niminen luonnonsuojelualue, jossa on useita kauniita saaria. Sinne pääsee päiväretkelle veneellä melkein non-stoppina.

Veneet lähtevät saarille Jesselton Point satamasta. Satamarakennuksen sisällä on useiden matkanjärjestäjien tiskejä. Nopealla vilkaisulla kaikkien tarjoajien pakettisisällöt ja hinnat näyttivät hyvin samanlaiselta. Hinta määräytyy siis tietysti sen mukaan, että kuinka monella saarella haluaa vierailla. Kuljetuksen lisäksi saarelle on maksettava myös saarten luonnonsuojelumaksu, joka oli 20  RM/aikuiselta (noin 4,50 €). Venekuljetus kahdelle saarelle oli noin 42 RM/aikuinen (noin 9,50 €). Jos ei ole omia snorkkeleita, myös ne voi vuokrata kyseiseltä matkanjärjestäjältä.

Untitled

Kun matka on ostettu, sen jälkeen lähdetään odottamaan sataman katoksen alle, että vene saadaan täyteen. Me odotettiin ehkä 10 min kunnes vene oli täynnä. Venematka on itsessään aivan ihana, vauhti on älyttömän kova eli hatusta kannattaa pitää kiinni.

Seuraavat saaret ovat Kota Kinabalun kaupungin edustalla, joihin on noin 15-20 min matka pikaveneen kyydissä.
  • Pulau Gaya: Suurin saari, jossa on myös muutama 5-tähden hotelli. Emme käyneet tällä saarella ollenkaan. Tämän saaren vieressä on hökkelikylän, joka on rakennettu veden päälle. Olosuhteet ovat siinä todella alkeelliset.
  • Pulau Manukan: Tällä saarella vierailtiin ja snorklausmahdollisuudet olivat erinomaiset. Riutalla näki erilaisia kaloja ja myös merisiilejä. Saaren päärannalla on myös paljon ravintoloita. Me oltiin päärannasta hieman sivussa ja melkein koko rantapätkä oli meidän käytössä. Vinkkinä kerron, että kun saarelle tullaan, kannattaa laiturista mennä vasemmalle, silloin saa olla melkein privaattirannalla. Pääranta oli taas tupaten täynnä aasialaisia turisteja.
Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

Untitled
  • Pulau Sapi: Tämä oli toinen saari, jossa vierailtiin.  Sapi on pienempi kuin Manukan. Saarella ei ollut suoraan rannassa varsinaista riuttaa, mutta kaloja oli kyllä runsaasti. Tietysti turistit myös heittivät niille leipää ja silloin kalaparvien keskellä uiminen oli kyllä aikamoinen elämys. Tässä oli myös hieman kirkkaammat vedet. Sapissa elää isoja varaaneja, joka tekee saaresta mielenkiintoisen. Varaaneja näkee kun lähtee rannalta kävelemään metsäpolkua. Ne olivat todella isokokoiset. 
Untitled

Untitled

Untitled

Untitled

  • Pulau Mamutik: Pienin saari. Emme käyneet tällä saarella, mutta ohitimme tämän veneellä. Sen ranta näytti todella hienolle, suurin osa saaresta näytti olevan metsän peittämä. Varmasti oikein hyvä rentouttavan päivän viettoon ja myös snorklaukseen.
Jos haluaa Borneossa snorklata, saaret ovat melkein ainoa vaihtoehto. Jonkun verran Kota Kinabalussa on joillakin hotelleilla omia hiekkarantoja, mutta vedet eivät ole kovin kirkkaita. Ainoa miinuspuoli saarihyppelyssä on turistiryhmät, joita saattavat hetkellisesti tuoda saarille aikamoisia ruuhkia. Me tykättiin saarihyppelystä eikä annettu muiden turistien häiritä.

Untitled

Kaikki matkakertomukset löydät tästä.

lauantai 17. helmikuuta 2018

Sepilok, orankien ja malaijikarhujen kuntoutuskeskus

Edellisessä postauksessa kerroin vierailusta nenäapinoiden kuntoutuskeskukseen. Nyt on vuorossa  kertoa Sepilokista, joka on orankien ja malaijikarhujen kuntoutuskeskus. Lähdettiin taas aamulla klo 9.30 Sandakanin hotellin eteen, josta shuttele bussi lähti. Sepilokiin on myös helppo mennä paikallisbussilla tai taksilla, tästä sivulta näkee taksien hintoja ja bussien kellonaikoja.

Orankien kuntoutuskeskus

Orankien kuntoutuskeskus (Sepilok Orangutan Rehabilitation Center) perustettiin jo vuonna 1964, orvoksi jääneiden orankivauvojen pelastamiseksi. Tällä hetkellä noin 43 neliökilometriä laajalla rauhoitetulla alueella elää noin 60-80 orankia vapaana. Edellisessä postauksessa jo kerroinkin, että Borneossa sademetsiä raivataan palmuöljyplantaasien tieltä ja sen myötä orankien luonnollinen elintila kaventuu. Kuntoutuskeskus pelastaa siis orpoja, loukkaantuneita ja hylättyjä orankeja. Pyrkimys on tietysti palauttaa ne takaisin luontoon kuntoutuksen jälkeen.

Untitled

Untitled

Untitled

Keskus tarjoaa alueen orangeille ruokaa kahdesti päivässä ja sitä on mahdollista katsoa myös vierailijoilla. Me vierailtiin keskuksessa tammikuussa, jolloin Borneolla on sadekausi. Sadekautena on tarjolla sademetsässä paljon ruokaa ja isot orangit eivät tule ruokailemaan. Me odotettiin orankeja ruokailemaan aamupäivällä ja iltapäivällä. Iltapäivällä ruokailemaan tuli vain yksi oranki.

DSCN4201

DSCN4241

DSCN4213

Untitled

Alueella on eri alueita ja kaikkiin eivät vierailijat pääse. Ruokinta-alueen lisäksi pääsee kuitenkin katsomaan nuorten orankien leikkejä. Alueella on erilaisia kiipeilytelineitä ja turistit voivat tätä touhua ihmetellä isoista ikkunoista. Tämä on pienille orangeille tärkeää valmennusta, koska sitten kun he ovat valmiita, he siirtyvät elämään takaisin sademetsään.

Untitled

DSCN4140

DSCN4147

Sademetsässä tietysti sataa sadekautena joka päivä ja odotettiin sateen loppumista nuorten orankien talon terassilla. Välillä yksi oranki kävi talon kulmalla kääntymässä ja sain otettu yhden kuvan. Voi kuinka söpö hän oli, samanaikaisesti ujo ja utelias.

DSCN4153

Sademetsä on Borneossa vaikuttava ja sirkkojen ääni on niin voimakas, että aiemmin en ole missään vastaavaa kuullut. Kaikki erilaiset puut ja kasvit ovat niin korkealla, että ihminen tuntee itsensä siinä todella pieneksi. Myös kuumuus ja kosteus on sademetsässä aivan erilaista kun vaikka jossain Kaakkois-Aasian rantakohteessa. Sademetsässä käveleminen on kyllä ainutlaatuinen kokemus.

Untitled

Untitled

Untitled

Malaijikarhujen kuntoutuskeskus

Orankien kuntoutuskeskuksen vieressä sijaitsee malaijikarhujen kuntoutuskeskus (Sun Bear Conservation Centre). Malaijikarhu on maailman pienin ja älykkäin karhulaji, he asuvat useimmiten puussa ja nukkuvat oksalla. Malaijikarhut ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon, koska niitä suloisia karhuja salametsästetään, myydään sirkuksiin ja pidetään lemmikkeinä. Karhuja myydään myös kiinalaisen lääketieteen käyttöön.

DSCN4182
Tässä esittely kaikista karhuista, jotka elävät kuntoutuskeskuksen alueella.

DSCN4189

DSCN4190

Untitled

Kuten nenäapinoiden ja orankien, myös malaijikarhujen elinolot kapenee sademetsän tuhoamisen takia. Suurin osa kuntoutuskeskuksen karhuista on pelastettu laittomista sirkuksista tai ne ovat olleet jonkun lemmikkinä.

Karhuja on keskuksessa noin parikymmentä ja heidän touhuja pystyy seuraamaan korkealta sademetsään rakennettujen siltojen päältä. Myös heillä on ruoka-ajat ja silloin niitä näkee todella läheltä. Kuultiin myös niiden tappelu kaukana puussa, jolloin ääni kaikui todella kauas.

Untitled

Untitled

Nähtiin sademetsässä myös apinoita. Siellä se istui ja katseli karhujen touhuja.

DSCN4155

Vietettiin Sepilokissa aivan ihana päivä. Siirryttiin takaisin Sandakaniin klo 16, se on viimeinen bussi Sepilokista Sandakaniin. Matka kestää noin tunnin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan paikallisbussia, joka on yhtaikaa hippityylinen ja musiikki soi kovaa. Bussissa on myös telkkari, josta voi katsella musiikki videoida. Koko matka bussissa oli todella mahtava tunnelma.

Kaikki matkakertomukset löydät tästä.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Borneon Labuk Bay, ihastuttavien nenäapinoiden koti

Kierrettiin  tammikuussa  2018 mieheni kanssa  3 viikkoa Kaakkois-Aasiaa ja viikon verran oltiin Borneossa,  3 yötä Sandakanissa ja 4 yötä  Kota  Kinabalussa. Kaupungeista tehtiin joka päivä erilaisia retkiä viidakkoon tai saarille snorklaamaan. Sandakanin kaupungissa ei käytännössä ole mitään tekemistä, kaupunki on hyvin likainen ja nähtävyyksiä ei ole. Kota Kinabalu on huomattavasti mielenkiintoisempi kaupunki ja myös siistimpi. Kuitenkin kaupungin nähtävyydet ovat hyvin nopeasti nähty ja silloin kannattaakin tehdä erilaisia retkiä lähialueille.

Borneo kuuluu maailman parhaimpiin luonto- ja eläinkohteisiin. Siellä luonto on erittäin lähellä ja onneksi turisteille on tehty paljon mahdollisuuksia vierailla sademetsissä ja nähdä eläimiä luonnossa.

Borneo teki minuun erittäin ison vaikutuksen ja voisin siis lähteä ihan milloin vaan takaisin ihailemaan sen mahtavaa luontoa ja eläimiä.

Nenäapinat oli alkuperäinen syy, miksi halusin Borneoon. Nenäapinat ovat erittäin uhanalainen apinalaji ja niitä tavataan ainoastaan  Borneon saarella. Borneon saari on jaettu kolmen maan kesken,  Malesia, Brunei ja Indonesia ja kaikissa näissä maissa nenäapinoita tavataan.



DSCN4051

DSCN4137

Sandanista noin 50 km sijaitsee Labuk Bay, jossa sijaitsee nenäapinoiden suojelualue. Siellä näkee todella läheltä nenäapinoita. Nenäapinoiden suojelualue on perustettu sen takia, koska öljypalmun viljely on vienyt apinoiden elintilan ja he eivät enää saa tarpeeksi ruokaa. Nähtiin aika isoja alueita, jossa sademetsää oli tuhottu ja istutettu tilalle öljypalmuja. Se on todella surullista eläimien näkökulmasta, koska elintilat vaan pienenee.

DSCN4065

DSCN4064

DSCN4107

Labuk Bayn pääsee taksilla tai shuttele bussilla, joka lähtee joka aamu Sandakanista klo 9.30 Sandakanin nimisen hotellin edestä. Shuttle bussi maksoin 40 MYR/hlö (noin 9 €) meno-paluu. Sen lisäksi pitää maksaa sisäänpääsymaksu ja kamerasta vielä erillinen maksu. Oheisella sivulla tarkemmat kellonajat apinoiden ruokinta-ajoista ja hinnat.

Matka kestää noin Sandakanista noin 1,5 h. Matkalla pysähdytään myös Sepilokiin, josta saattaa tulla lisää henkilöitä kyytiin. Sandakanista Sepilokiin me oltiin mieheni kanssa ainoat matkustajat ja Sepiloksita tuli sitten vielä yksi mies kyytiin.

Ensimmäinen ruokinta-aika oli klo 11.30, jolloin suunnattiin heti  alueelle, jossa ruokinta tapahtuu.

Ruokintaan oli aikaa noin 15 min. Mentiin tasanteelle ja jäätiin ihmettelemään, missä nenäapinat sitten ovat. Huomattiin kaukana sademetsässä, että siellähän ne ovat. Mitä lähemmäksi ruoka-aika tuli, sitä enemmän apinoita saapui ruokintapaikalle. Viimeistään silloin kun työntekijät kävivät viemässä ruokaa tasanteille, kaikki lähellä olevat nenäapinat saapuivat syömään. Näkymä oli todella vaikuttava kun viidakko kuhisee ja apinoita vaan hyppii puusta toiseen.

DSCN4057

Untitled

DSCN4124

DSCN4106

Se hetki oli todella vaikuttava kun sai seurata nenäapinoiden ruokailuhetkeä. Välillä oli pientä kinaa ja lauman johtaja pisti laumaa ruotuun. Välillä joku apina joutui siirtymään hieman kauemmaksi syömään. Laumassa oli jonkun verran myös poikasia ja se oli niin suloista katsottavaa, miten poikaset roikkuivat äidin mukana. Seurattiin nenäapinoiden ruokailua varmaan 45 min, kunnes viimeisimmätkin nenäapinat lähtivät takaisin sademetsään.

DSCN4099

DSCN4079

DSCN4088

Käytiin sen jälkeen syömässä ja katsomassa noin puolen tunnin lyhyt dokumentti nenäapinoista, niiden elinoloista ja myös niiden salametsästyksestä sekä elinolojen kaventumisesta öljypalmujen vuoksi.

Iltapäivällä siirryttiin sitten toiselle puolelle sademetsää, jossa ruokinta tapahtui klo 14.30. Siihen oli hieman matkaa ja käveltiin ruokinta-alueelle sademetsässä puusiltoja pitkin.

Untitled

 
Lähellä ruokinta-aluetta olikin jo lauman johtaja istumassa. Sain otettu myös nenäapinan kanssa selfien. Hieman myöhemmin hän suuttui jostain ja siirtyi aika nopeasti kauemmaksi.

Untitled

Untitled

Ohjeistuksessa on kerrottu, että nenäapinoiden kanssa kannattaa pitää vähintään noin 1 m etäisyys ja myös muistutettu,  että kysymyksessä on täysin villissä luonnossa elävä apina. Apinoiden ruokinta ja koskeminen on myös kielletty, joka joillekin turisteille ei välttämättä ole kovin selvä asia.

Seurattiin varmaan puoli tuntia myös tämän lauman ruokinta hetkeä ja tämän jälkeen alettiin pikkuhiljaa siirtymään takaisin Sandakaniin.

DSCN4129

DSCN4135

Tässä lyhyt videopätkä apinoiden ruokailuhetkestä.
Untitled

Päivä oli ollut käsittämättömän upea ja yksi suuri haave oli täyttynyt, näin luonnossa nenäapinoita.

Kaikki matkakertomukset löydät tästä.