Pacific Coast Highway 1 - maailman kauneimpia rantareittejä

Yhdysvaltojen länsirannikkoa myötäilevää Pacific Coast Highway 1, kehutaan usein yhdeksi maailman kauneimmista maisemareitiksi. Nyt kun olen tämän rantareitin nähnyt, voin sen täysin allekirjoittaa. 

Maisemat saa parhaiten haltuun, kun matkaa pohjoisesta etelään. Me lähdettiin aamulla liikkeelle Montereystä ja suunnattiin auton nokka kohti etelää. Tien varsille on helppo pysähtyä kun ei tarvitse ylittää tietä päästäkseen näköalatasanteille.



Ykköstie kulkee suurimmaksi osaksi rannassa niin, että meri on näkyvissä. Osa reitistä taas kiemurtelee näin, että näkee sekä kohoavat vuorijonot että meren. Tyynimeri pauhaa vierellä todella kovaa ja laineet lyö kalliojyrkänteille. Yksi huono puoli tällä reitillä on, nimittäin täällä tuulee melkein aina kovaa. Maisemat saavat kuitenkin unohtamaan tämän sivuseikan, koska reitillä maisemat muuttuu koko ajan ja myös luonnon värit vaihtelevat paljon. Välillä on sumua ja kun sumu hälvenee tulee kirkasta ja näkymät ovat kerta kaikkiaan upeat.



Big Surin alueella rantatien maisemat ovat mielestäni upeimmat. Kalliojyrkänteiden alapuolalla on kuohuva meri vaahtopäineen ja autiot rannat näyttävät niin upealta. Vuorijono taas jatkuu kauas  horisonttiin.


Ykköstie tunnetaan myös useasta korkeasta sillasta.


Ensimmäiseksi saavumme Rocky Creek sillalle, mutta jatkamme pian eteenpäin, koska kuuluisin ja kaunein on Bixby Bridge. Se on valmistunut vuonna 1932 ja se on yksi maailman korkeimmista betonisilloista. Silta päätyi jopa Yhdysvaltojen postimerkin kuvaksi vuonna 2010.



Big Surista löytyy paljon hyviä patikointireittejä, mutta tällä kertaa ajoimme vain alueen halki. Myös tänne pitää päästä vielä joskus takaisin ja käydä patikoimassa muutama reitti.


Ohessa kartta parhaista patikointireiteistä.

Pian saavuimme kuuluisalle McWay Falls -vesiputoukselle, joka laskeutuu hiekkarannalle suoraan Tyyneen valtamereen.  McWay Falls on merkitty hieman huonosti, mutta ennen putousta on Julia Pfeiffer Burns State Parkin kyltti ja tietysti putouksen kohdalla on tien varrella runsaasti pysäköityjä autoja. Putoukselle on lyhyt matka tieltä, osa tiestä on jopa päällystetty. Vesiputouksen ympäristö on kuvauksellinen ja  merivesi näyttää alueella uskomattoman turkoosilta. Paikka on kaunis, mutta mutta itse putous oli aika vaatimaton. Putouksen juurelle rannalle ei muuten kulje ollenkaan polkua, joka on mielestäni oikein hyvä, koska silloin paikka pysyy luonnontilassa.



McWay Fallsilta jatkoimme matkaa. Tarkoitus oli ehtiä iltapäivällä San Simeoniin vierailemaan Hearst Castleen.

Jouduimme kääntymään hieman ennen Gordaa Highway 1 tieltä pois kapealle serpentiinitielle, koska Gorda-Raggend Point tieosuus oli suljettu maanvyöryjen takia. Vuoristotie oli todella kapea, mutta näkymät alas vuorelle ja valtamerelle olivat huikaisevat. Oheiselta sivulta näkee Highway 1 tiesulkujen tilanteen. Alue on erittäin herkkä maavyöryille ja myös siltoja on rikkoutunut. Tällä hetkellä tie on kokonaan auki (syyskuu 2018).



Hearst Castle

Vuonna 1919 lehtimoguli William Randolph Hearst peri alueen maat ja päätti rakentaa ylhäälle rinteen päälle lomapaikan.  Kartanon on suunnitellut Julian Morgan. Hearst nimesi kartanon "La Questa Encantada" ("Lumottu Kukkula"), mutta kutsui sitä yleensä nimellä ”the ranch” (karjatila). Vaikka paikan nimi "Hearst Castle" viittaa linnan, se on virallisesti valtava kartano.
Kartanossa on 56 makuuhuonetta, 61 pesuhuonetta ja 19 olohuonetta. Alueella on noin 500 hehtaaria puutarhoja, sisä- ja ulkouima-altaat, tenniskenttä ja elokuvateatteri. Lisäksi on yksityinen lentokenttä ja maailman suurin yksityinen eläintarha, jonka alueella laiduntaa edelleen seeproja ja muita eksoottisia eläimiä.



Olin etukäteen varannut liput netistä opastetulle kierrokselle ja valinnut vierailuajan. Me valittiin Grand Rooms Tour, jota suositellaan, jos on ensimmäistä kertaa vierailemassa kartanolla. Kierros maksoi 25 $ + 8 $ (varausmaksu) nettisivuilta varattuna.

Liput vaihdettiin Visitor Centerissä rannekkeisiin ja sen jälkeen päästiin bussilla ylös kartanolle. Kartanoon pääsee ainoastaan opastetuille kierroksille. Aloitimme kierroksen puutarhasta, josta jatkoimme sisälle päärakennukseen. Sisällä kartanossa nähtiin monta upeaa huonetta.

 


Kartanossa on kaksi allasta, ulkoallas on nimeltään "Neptune Pool" ja se on lähes olympia-altaan kokoinen. Altaan ympärillä on muinaisen roomalaistemppelin pääty, jotka on kuljetettu tänne meriteitse ja kasattu uudelleen paikan päällä. Valitettavasti allas on tällä hetkellä remontissa eli emme nähneet sitä täydessä loistossa.


Sisäallas on Romane Pool.


Paikka on upea ja ehdottomasti vierailun arvoinen.



Kootut vinkit vierailuun:

• Varaa liput Hearst Castleen etukäteen, koska varsinkin kesäaikaan opastetut kierrokset täyttyvät nopeasti.
• Varaa käyntiin vähintään 2,5 h aikaa. Kierros kestää noin 60 min ja bussikyyti 15 min/suunta. Elokuva Visitor Centerissä kestää 40 min. Aikaa kannata varata myös kartanon puutarhassa kiertelyyn.
• Huomioi, että ylhäällä kartanossa ei saa ruokaa, ainoastaan vesipullon voi ottaa mukaan. Visitor Centerissä on ravintola ja kahvila.

Elephant Seal Vista Point

Hearst Castlen vierailun jälkeen halusimme vielä nähdä merinorsuja, niitä voi katsella Elephant Seal Vista Pointissa Piedras Blancan rannalla. Paikka sijaitsee San Simeonista hieman pohjoiseen ja siihen on hyvät opasteet Highway Ykköstieltä. 

Paikka on todella huikea. Saavuttiin parkkipaikalle, jossa merinorsujen haju jo leijaili ilmassa. Käveltiin parkkipaikalta katselutasanteelle ja eteemme aukesi aivan uskomaton näky, satoja merinorsuja makoili rannalla. Merinorsut ovat isompia verrattuna San Franciscossa nähtyihin merileijoniin ja ne myös ääntelevät eri tavalla. Seurattiin niiden touhuja varmaan puoli tuntia. Muutama merinorsu oli hieman hermostunut ja heidän tappeluita oli mielenkiintoinen seurata. Välillä he heittelivät myös hiekkaa toistensa päälle.



Solvang

Seuraavan yön vietettiin Solvangin pikkukaupungissa, joka on pieni suloinen tankalaiskaupunki. Solvangin perustivat ryhmä tanskalaisia maahanmuuttajia vuonna 1911, ja se sijaitsee reilu 200 kilometriä Los Angelesistä pohjoiseen. Solvangin kaupunki on todella ihastuttava eurooppalaistyylisiin taloineen ja tuulimyllyineen. Pienessä kaupungissa on paljon hotelleja, leipomoja ja ravintoloita. Kaikki rakennukset ovat todella söpöjä, samoin meidän hotelli (Wine Valley Inn).



Solvangista siirryttiin seuraavana aamuna Highway 1:stä pitkin Los Angelesiin, joka oli road tripin viimeinen kohde. Siitä seuraavassa postauksessa.

Kaikki matkakertomukset löydät tästä.

Kalifornia: Point Lobosin luonnonsuojelualue ja 17-Mile Drive, eläimiä ja kauniita maisemareittejä

Yövyttiin 2 yötä Montereyssä ja olin etukäteen selvittänyt, että haluan ehdottomasti vierailla Point Lobosin luonnonsuojelualueella, jossa näkee melko varmasti hylkeitä, lintuja ja merileijonia. Myös maisemat kuvien mukaan olivat huikaisevat.

Lähdettiin hotellista noin klo 10 liikkeelle ja luultiin, että ollaan aikaisin liikkeellä, mutta koko luonnonpuisto oli jo autojen parkkipaikkojen osalta täynnä. Näin ollen auto piti jättää alueen ulkopuolelle. Myös ulkopaikat Highway 1 varrella olivat täynnä ja me jouduttiin jättämään auto noin 2 km etäisyydelle luonnonsuojelualueen portista.

Meillä oli tarkoitus kävellä luonnonsuojelualueen merenpuoliset patikointipolut. Aloitettiin pohjoispuolelta ja siirryttiin sypressimetsän ja niityn läpi alueen kärkeen.



Kärjessä on myös alueen korkein kohta, jossa mahtavat kalliot kohtaavat valtameren. Maisemat koko reitillä ovat todella huikeat ja meren pauhu on koko ajan läsnä.


Kun siirryttiin kärjestä alueen eteläpuolelle, silloin alkoi nähdä enemmän eläimiä ja lintuja.



Hylkeitä pääsimme näkemään monessa paikassa. Emot poikineen olivat todella suloisia.



Merileijonat viihtyvät luonnonpuistossa hieman kauempana rannikosta, joten kovin hyvin heidän touhuja ei pysty seuraamaan. Mutta niiden ääntelyn kyllä kuulee aika selvästi.



Talvella ja keväällä voi nähdä myös valaita eli jos vierailet silloin tällä, kannattaa ehdottomasti katsoa tarkkaan merelle päin.

Vietettiin luonnonsuojelualueella useampi tunti ja ehdittiin kävelemään puistossa noin 10 km. Point Lobos on kokonaisuudessa todella upea ja huikea eli puistossa vierailu kannattaa ehdottomasti mahduttaa matkasuunnitelmaan, jos olet ajamassa Highway 1 maisemareittiä.



Point Lobosin kartta

Carmel-by-the-Sea

Seuraavaksi oli tarkoitus käydä  syömässä Carmel-by-the-Sea pikkukaupungissa. Nälkä oli kova, koska oltiin naposteltu päivällä vain pieniä välipaloja. Ruokailtiin aasilaisessa ravintolassa, josta saatiin erinomaista ruokaa.


Ruokailun jälkeen käveltiin myös kaupungissa, joka osoittautui todella suloiseksi pikkukaupungiksi. Kaupunki on täynnä pikkuputiikkeja, kahviloita ja ravintoiloita. Myös viininmaistelun paikkoja oli useita. 



Carmel-by-the-Sean ranta on myös poikkeuksellisen kaunis ja hiekka on aivan valkoista, joka on täälläpäin todella poikkeuksellinen. Suurin osa Kalifornian rannoista on huomattavasti tummemmalla/keltaisemmalla hiekalla.



17-Mile Drive maisemareitti

Montreyn niemeltä löytyy myös Bebble beachin yksityinen alue, joka tunnetaan hienoista golfkentistä ja 17-Mile Drive maisemareitistä. Koska alue on yksityisomistuksessa, vierailijat maksavat siitä 10$/auto sisäänpääsymaksun ja saavat samalla myös kartan, jossa on merkattu mielenkiintoisia paikkoja.


Kartta 17-Mile Drive maisemareitistä

Reitin voi aloittaa usealta eri porteilta, me aloitettiin reitti etelästä Carmel-by-the-Sea portilta. Portilta saatu kartta oli todella hyvä ja pysähdyttiin usealla eri paikalla kartan mukaan.

Alueella liikkuu myös paljon peuroja, joita näkee ihmisten pihoilla ja niitä liikkuu myös teillä. Kannattaa olla siis koko ajan hyvin tarkkana.



Alueen symbolina toimii yksinäinen kalliolla kököttävä sypressi Lone Cypress , joka löytyy myös reitin varrelta.  Siellä se sypressi kasvaa kalliojyrkänteellä hieman yksinäisenä.  Sypressi on jopa selvinnyt metsäpaloista, vaikka kaikki muu on palannut ympäriltä.




Me kierrettiin vain merenrantareitti ja jatkettiin Montereyn kaupunkiin. Montereyssä näytti myös olevan paljon ravintoiloita meren rannalla. Käveltiin pikaisesti Fisherman's Warf alueella ja lähdettiin hotellille.



Oltiin päivästä aika väsyneitä, koska oltiin koko päivä kävelty ja nähty todella paljon. Seuraavana päivänä oli taas aikainen herätys, koska tarkoitus oli ajaa maailman kauneimpien reittien joukkoon kuuluva Pacific Coast Highway 1. Siitä seuraavassa postauksessa.

Kaikki matkakertomukset löydät tästä.