lauantai 30. elokuuta 2014

Samarian vaellus - ikimuistoinen kokemus

Kaikki aiemmat matkakertomukset löydät tästä.

Olimme jo kotona päättäneet, että Kreeta matkallamme lähdetään Samarian vaellukselle. Olin nähnyt upeita kuvia massiivisista kallioista ja upeasta luonnosta. Otettiin myös tämän takia kaikille lenkkarit mukaan, koska muuten emme olisi välttämättä lenkkareita tarvinneet. Jälkikäteen voin sanoa, että lenkkareilla pärjää ihan hyvin, mutta vaelluskengät olisivat tähän parhaat.

Nyt siis varsinaiseen retkipäivään. Ostettiin Samarian vaellusretki valmismatkoja myyvältä matkanjärjestäjältä ja se on ehdottomasti suositeltava tapa, koska retki päätyy eri paikkaan, josta se alkaa.  Retkelle mennään hyvin aikaisin eli aamulla klo 6 jälkeen. Kaikki osallistujat kerätään Hanian rannikon pikkukylissä kyytiin, viimeisimmät Hanian kaupungista. Meidän bussi oli kaksikerroksinen ja bussi oli ihan täynnä. Eli erittäin suositusta retkestä on kysymys.

Tässä muutamia faktoja Samarian rotkosta:
- Koko vaelluksen pituus noin 16 km
- Vaelluksella askeleita kertyy noin 50.000 kpl
- Joki(puro) ylitetään 42 kertaa
- Vesipullo ja tarvittava ruoka on oltava mukana
- Veden tankkauspaikkoja on jokaisella levähdyspaikalla.

Haniasta matka Samarian vaelluksen alkupisteelle kestää noin 1,5 h. Hiukan ennen Samarian rotkoa on Omalos pikkukylä, jossa tehdään noin puolen tunnin pysähdys. Sieltä voi ostaa mukaan ruokaa ja juomista. Suosittelen tässä käymään myös vessassa, koska Samarian rotkossa on vain kyykkyvessat.

Olimme Samarian vaelluksen alkupisteessä noin klo 9 aamulla. Alkupiste on noin 1200 m korkeudessa. Alkumatka laskeudutaan alas rinnettä Samarian rotkon pohjalla. Se kestää ehkä noin 1,5 h. Samarian vaelluksen esitteessä luki, että tämä on testi vaeltajalle eli jos tämän jälkeen on jo väsynyt, ei kannata jatkaa matkaa vaan pitää palata takaisin alkupisteelle. Täytyy sanoa, että kyllä siinä alkumatkassa oli muutamia haasteellisia kohtia, mutta me kuljettiin tämä suhteellisen hitaasti eli 1,5 h jälkeen oltiin kyllä kaikki reippaita ja valmiita jatkamaan matkaa. Mulle oli kuitenkin näin vaikeakulkuinen tie täysin uutta, koska en ole ikinä aikaisemmin kulkenut kivikkoisessa maastossa. Onneksi olen harrastanut pitkiä lenkkejä eli ehkä sen sen tuoman kestävyyden voimalla jaksoi kävellä.

Samarian vaelluksen alkupisteessä
 Samarian vaelluksen alkupisteessä on aikamoinen ruuhka

 Maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniit


 Samarian vaelluksen alkumatkan puuportaat ja kivinen maasto

Välillä alkumatkan maasto oli hieman haasteellisempi ja kaiteet puuttuivat

Samarian vaellusreitillä on levähdyspaikkoja ja veden tankkauspisteitä. Vesi on ihan luonnon lähdevettä ja se on todella hyvää. Meillä oli vettä mukana ehkä pari litraa, mutta veikkaan, että join koko vaelluksen aikana ainakin 3 litraa vettä. 

Kun oltiin saavuttu rotkon pohjalle, silloin maisemat ja tie muuttuivat.  Ylitettiin puroja monta kertaa ja välillä tiellä oli todella isoja kiviä, jossa tasapainoiltiin.

 Vaeltajat ovat rakentaneet kivistä hienoja taideteoksia.

 Rotkon pohjalla virtaa puro

 Maisemat rotkon pohjalla edelleen mahtavat
Puron ylitys

 Suloiset Kri-Kri villivuohet, jotka asustelevat Samarialla

Samari vaelluksen puolessavälissä on pieni Samarian kylä. Kylässä on joskus asuttu, mutta nykyään se on vaeltajille levähdyspaikka. Kovin kauan ei kannata jäädä istumaan, koska lihakset kipeytyvät. Me syötiin mukaan otetut eväät eli pähkinöitä, juustoja ja banaani ja lähdettiin aika nopeasti jatkamaan matkaa.





Tyttäreni syötti kylässä vuohille puun lehtiä.

Samaria kylän jälkeen maisemat muuttuivat taas erilaiseksi. Nyt kuljettiin huikaisevan korkeiden kallioiden välissä. Välillä kallioiden välissä oli isompaa laaksoa ja välillä taas kapeimpia kohtia. Puron ylityksiä oli myös useampaan kertaan. 






Vaelluksen loppupuolella rotko on vain muutaman metrin levyinen ja pystysuorat kallioseinämät kohoavat satoja metrejä ylöspäin. Siinä tuntee itsensä aika pieneksi ja näkymät ovat todella mahtavat.

 Rautaportti, Samarian vaelluksen kapein kohta



 Samarian vaelluksen loppupiste. Onnelliset, mutta väsyneet vaeltajat


Samarian vaelluksen loppupisteelle on noin 13 km ja sen jälkeen kävellään vielä noin 3 km Agia Roumelin kylään, johon varsinainen vaellus päättyy. Tämä 3 km on helppoa tietä eikä se edes tuntunut näin pitkältä matkalta. Meillä meni koko vaellukseen 6,5 h ja oltiin Agia Roumelin kylässä noin klo 15.30.

Agia Roumelin kylästä etsittiin heti ruokapaikka, koska oltiin todella nälkäiset. Ruoka ja kylmä juoma maistui todella hyvältä. Ruokailun aikana lihakset olivat kipeytynyt ja kävely sen jälkeen tuntui todella raskaalta. Mietinkin jo silloin, että miten pystyn nousemaan seuraavana aamuna sängystä? Ruokailun jälkeen käytiin hakemassa oppaalta laivaliput ja laiva lähti kohti Chora Sfakionia noin klo 17.45. 

 Maisemat laivasta kuvattuna

Oltiin Chora Sfakionissa noin klo 19.30, jossa bussi oli meitä vastassa. Paluumatka on korkeapaikkakammoiselle sitten todella kauhea. Alkumatka lähdetään nousemaan rannikolta ylös vuoristoon erittäin jyrkkää mäkeä. Tieltä on koko ajan näkymä alas merelle, koska tie kulkee vuoristorinnettä pitkin ylös eikä yhtään kasvustoa ole peittämässä näkymää. Aikamoista, mutta selvisin myös siitä. Oltiin takaisin Hanian rannikolla noin klo 21. 

Tässä kuva tiestä (lainattu picturesfromgreece.com)

Yhteenvetona voin sanoa, että päivä oli raskas, mutta todella antoisa ja ikimuistoinen. Päivän päätteeksi en vielä tajunnut, mitä olin kokenut vaan päällimmäisenä oli väsymys, halusin vaan päästä lämpimään suihkuun ja nukkumaan. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt vaelluksen vaikutukset henkisellä ja fyysisellä tasolla. En ole eläessään suoriutunut mistään näin fyysisestä tehtävästä, mutta tämä rohkaisee mua jatkossakin tekemään jotain näin mieletöntä. Suosittelen tätä kaikille, joilla on hyvä peruskunto ja haluavat kokea jotain ainutlaatuista. 

lauantai 23. elokuuta 2014

Viehättävä Hanian rannikko

Kaikki aiemmat matkakertomukset löydät tästä.

Viikko Hersonissoksessa vierähti nopeasti ja oli aika siirtyä Hanian lähelle Kalamakiin. Matkaa Hersonissoksesta Kalamakiin kertyy noin 170 km. Matka sujui hyvin ja reilun 2,5 h ajamisen jälkeen oltiin Kalmakissa. Hanian rannikko on todella suosittu turistikohde eli heti Hanian länsipuolelta alkaa pienten kylien ja uimarantojen "helminauha": Agii Apostoli, Kalmaki, Agia Marina, Platania ja Kolimbari. Meidän asuntomme sijaitsi Kalamakissa, joka on pieni ja rauhallinen lomakohde. Kalamaksissa on myös todella viihtyistä, hienohiekkainen ja matala hiekkaranta. Rannalta pääsee myös hyvin snorklaamaan.

Nyt navigaattori löysi hyvin meidän asunnon Kalamakissa. Laitettiin auto asunnon eteen ja lähdettiin ihmettelemään, että mistä saisimme asunnon avaimet. Löysimme pihalta naisen, joka kertoi, että voitte mennä suoraan asuntoon ja avaimet löytyivät oven edestä. Jotenkin tuli turvallinen olo ja asunto näytti todella kodikkaalta. Meille oli myös tuotu tervetuliaisruokia ja juomia. Mieheni sisko, joka on Kreetalla matkaoppaana, oli myös etukäteen tuonut meille tuliaiseksi viiniä, nutellaa, hunajavesimelonia ja kartan. Asunnonvuokraajat olivat tuoneet rakia (väkevää kansallisjuomaa), kotitekoisia hilloja ja leiponeet myös tiikerikakun. Tämä oli siis aivan ihana yllätys. Myöhemmin meille selvisi, että nämä asunnot ovat kahden yli 80-vuotiaiden veljesten omistuksessa. Tutustimme heihin viikon aikana oikein hyvin.

Asunto sijaitsee todella hyvällä paikalla ja terassilta on suora näkymä merelle. Kyseinen asunto on talossa, jossa on 4 asuntoa. Kolme pienempää asuntoa on alakerrassa ja iso villa yläkerrassa. Asuntoihin voi tutustua Terpsichori Villa ja Apartments sivuilla. Asunto on yksinkertaisesti sisustettu, mutta kaikki tarvittava löytyy. Myös keittiövarustus on todella hyvä. Kylppäristä löytyy myös pesukone.

Meidän asunto, joka sijaitsi talon vasemmalla puolella 
Terassi, josta näkymät merelle
Pieni puutarha terassin vieressä
Olohuone, jossa oli myös vuodesohva
Keittiö
 Makuuhuone
Kylppäri ja WC

Asunnoilla oli myös hieno yhteinen uima-allas alue, jossa oltiin melkein aina kolmistaan. Ilmeisesti muut olivat joko meressä uimassa tai sitten paljon päiväretkillä. Näin kuin aiemmin jo totesin, Kalamakin ranta on todella hyvä, mutta tietysti ruuhkainen. Me käytiin vain kerran Kalamakin rannalla uimassa ja snorklaamassa.

Uima-allas alue


 Näkymät uima-allas alueelta merelle

Kalamaki sijaitsee siis ihan lähellä Haniaa, noin 6 km eli Hanian vanhassakaupungissa tuli käytyä todella monta kertaa. Ihastuin Hanian vanhakaupunkiin ihan täysin. Hanian vanhan kaupungin talot ovat viehättävä sekoitus venetsialaisten ja turkkilaisten tyylistä. Kaupungissa  siis näkee katolilaisten kirkkoja ja yhtä lailla myös moskeijoita. Venetsialainen satama-alue on hieno ja vanha satamahuone on myös hyvin säilynyt. Kaupungin kapeilla kujilla on ihana kävellä ilman päämäärää ja löytää uusia viehättäviä paikkoja.

Kuvia Haniasta
Majakka illalla ja valoisaan aikaan

 Vanha satamahuone
 Moskeija

Kreetan vanhakaupunki 






Haniassa on myös todella hyvät ostosmahdollisuudet eli tarjolla on paljon käsitöitä, laukkuja, vöitä, nahkakenkiä ja paikallisia herkkuja/mausteita. Haniassa löytyy myös kansainvälisiä vaateliikkeitä. Kreikassa on myös yksi todella ihana kenkäkauppa Voi Noi, josta löytyy todella monipuolinen valikoima erilaisia kenkiä edulliseen hintaan. Olisin sieltä voinut ostaa aika monta paria kenkiä, mutta tyydyin yhteen pariin ja tyttärelleni tuli ostettua toiset.

Mun kengät Voi Noista

Yksi päivä päätettiin lähteä hiukan katselemaan Hanian rannikkoa ja tarkoitus oli ajaa Falssarnan asti. Siihen on matkaa noin 45 km. Me ajettiin kaikkien kylien läpi eli matka kesti 1,5 h. Kun käännyttiin rannikolta Kissamoksen kylän jälkeen sisämaahan, tie kulki vuoristossa serpentiinitietä. Loppumatka laskeuduttiin alas rannalle. Näkymät olivat kyllä kuvauksellisia. Myös ranta oli hieno ja jäätiin rannalle uimaan.  Uimisen jäkeen käytiin matkan varrella syömässä ihanaa Kreikkalaista ruokaa.

 Falssarna ranta

 Falssarna ranta

Tyttäreni piirtämä teksti hiekalla
Tavernasta oli hienot näkymät

Yksi ilta käytiin mieheni siskon kanssa hänen suosittelemassa ravintolassa. Ravintola on Nymfi ja se on Agia Marinassa. Palvelu ja ruoka kyseisessä ravintolassa on erinomainen. Me syötiin siellä kreikkalaisia ruokia, jotka olivat suussa sulavia. Saganaki (paistettua kreikkalaista juustoa) oli yksi meidän suosikeista.  Tässä kuvassa on Saganakista kaksi eri versiota, perinteinen uppopaistettu (kuvassa oikealla ylhäällä) ja uunissa paistettu (vasemmalla alhaalla), jossa oli lisukkeena ihanaa kastiketta. Nymfi-ravintola voin suositella kyllä lämpimästi.


Seuraavassa postauksessa tulen kertomaan Samaria vaelluksesta, joka oli fyysisesti ja henkisesti raskasta, mutta todella mieleenpainuva kokemus.