Mostar ja Kravicen vesiputoukset

Tehtiin Trogirista myös päiväretki Bosnia ja Hertsegovinan Mostariin ja Kravicen vesiputouksille. Trogirista Mostariin on matkaa 196 km ja ajallisesti siihen menee noin 2,5 h. Alkumatka Kroatian puolella menee hyvin nopeasti moottoritietä pitkin. Tiet ovat erittäin hyvässä kunnossa ja autoilijoita ei ole kovin paljon. Moottoritie on maksullinen ja maksu menee ajettujen kilometrien mukaan. Yhteen suuntaan moottoritiemaksu oli 60 kunaa (noin 8 €).

Rajamuodollisuudet menivät nopeasti, koska jonossa on vain muutama auto. Aika pian Bosnia ja Hertsegovinan rajan jälkeen loppuu moottoritie ja matka jatkuu yksikaistaisella tiellä. Tiet ovat huomattavasti huonommassa kunnossa kuin Kroatian puolella. Hyvin nopeasti myös huomaa, että ollaan saavuttu huomattavasti köyhempään valtioon. Sodan jäljet näkyvät selvästi - pommitettuja ja hylättyjä taloja on yllättävän paljon. Kylissä tuntuu kun aika olisi pysähtynyt. Mielestäni ero Kroatiaan on todella suuri.

Yksi viehättävä pikkukaupunki, noin 30 km ennen Mostaria jäi kuitenkin mieleen. Se on Pocitelj, joka on tunnettu turkkilaisesta arkkitehtuurista. Kaupunki on rakennettu rinteeseen Neretva-joen rannalle. Autotieltä näkee melkein koko kaupungin sen komeudessa. Emme lähdetty tutustumaan Pociteljiin, mutta jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme varmasti käyneet myös tässä viehättävässä pikkukaupungissa.

kuva lainattu: wikipedia.org

Hieman keskipäivän jälkeen saavuttiin Mostariin. Sisääntulo kaupunkiin ei ollut kovin kaunista katsottavaa. Pommitusten jäljet näkyvät edelleen kaupungissa, jopa kokonaisia kerrostaloja on hylätty eikä ole kunnostettu tai uudelleenrakennettu. Osa taloista on ehkä jätetty turisteja varten, mutta ilmeisesti suurimmaksi osaksi ongelmana on maan rahapula eli yksinkertaisesti ei ole varaa laittaa kaupunkia kuntoon.  

Mostar on reilu 100.000 asukkaan kaupunki ja sen symboli on kuuluisa Stari Most silta. Silta on alun perin rakennettu 1556, mutta se tuhottiin täysin 1993 Bosnian sodassa.  Silta ei ollut ainoa, joka tuhoutui täysin vaan useita moskeijoita ja muita siltoja pommitettiin maan tasalle. Stari Most silta uudelleen rakennettiin ja myös vanhaa kaupunki entisöitiin. Vuonna 2005 Stari Most ja sen ympäröivä vanha kaupunki listattiin UNESCOn maailmanperintökohteisiin.



Mostarin vanhakaupunki on täysin kunnostettu eikä siellä näy rakennuksissa sodan jälkiä ollenkaan. Vanhakaupunki on aivan tupaten täynnä turisteille tarkoitettuja kauppoja ja kojuja. Kaikissa turistikaupoissa pystyy maksamaan euroilla.





Myös ravintoloita on todella runsaasti ja suurin osa ravintoloista sijaitsee Neretva-joen varrella. Niistä on erinomaiset näkymät Stari Most sillalle ja todella kirkkaanvihreälle joelle.





Me syötiin lounasta Labirint ravintolassa, joka sijaitsee joen varrella. Ravintolan terassilta oli todella hyvät näkymät joelle ja sillalle. Ruoka oli hyvä, mutta "turistilisä" ravintoloissa on melkoinen, alla oleva grillattu broileriannos ja salaatti maksoivat 15 eur ja pieni cocis (0,25 l) 3 eur. Kaupassa juomat ja ruoka olivat taas huomattavasti halvempia kuin Kroatiassa.



Nähtiin myös Stari Mostin sillalta hyppiviä miehiä. Tämä on ollut miehekkyyden osoitus jo vuosikausia. Miehet keräävät turisteilta rahaa ja kun tarvittava summa on kasassa, hyppivät sillan keskiosasta kylmään Neretva jokeen. YouTubessa on lukuisia videoita, jos haluat nähdä, miltäs hyppy näyttää.

Näkymät Stari Most sillalta

Sillan vieressä on myös pieni museo, johon on ilmainen sisäänpääsy. Siellä pääsee tutustumaan sillan historiaan. Esillä on kuvia pommitetusta sillasta ja kuvaruudulta voi seurata sillan uudelleenrakennusprojektia. 

Kierrettiin vanhaa kaupunkia aika laajasti ja löydettiin todella viehättäviä paikkoja, jossa ei näkynyt yhtään turistia.

Pieni lisko Mostarin vanhassa kaupungissa

Mostarin jälkeen suunnattiin Kravicen vesiputouksille. Jostain syystä navigaattorimme ei tunnistanut kyseistä paikkaa ja jouduimme aika lailla seikkailemaan ennen kun löysimme perille. Tieviitat Bosnia ja Hertsegovinassa ovat aika olemattomat.

Matka Mostarista Kravicen vesiputouksille on 50 km ja me ajettiin varmasti 20 km ylimääräistä, ennen kun löydettiin perille. Laitettiin auto parkkiin, ostettiin liput alueelle ja käveltiin polkua pitkin alas vesiputouksille.



Vesiputousten alla on luonnon muotoilema lampi ja ihmisiä näytti olevankin kiitettäväsi nauttimassa virkistävästä vedestä. Päävesiputousten lisäksi alueella oli paljon pienempiä vesiputouksia, jonka alle pääsi kävelemään.

Alun perin meidän piti mennä myös uimaan, mutta päätettiinkin toisin, koska oltiin hieman väsyneitä päivästä. Istahdettiin vesiputousten viereen syömään jäätelöt ja juomaan kylmää juomaa. Tämän jälkeen siirryttiin takaisin autolle jatkamaan matkaa. Kravicen vesiputouksia ei voi verrata laajuudessa ja kauneudessa Kroatiassa sijaitsevaan Krka tai Plivicen luonnonpuistoihin, jossa vesiputoukset ovat laajalla alueella. Kravicen vesiputoukset näkee käytännössä yhdellä silmäyksellä. Mielestäni paikka onkin tarkoitettu ensisijaisesti uimista varten. 

Paluumatka Trogiriin kesti noin 2,5 h. Asunnolle päästyämme oltiin todella väsyneitä. Luulen, että lämpötilalla oli myös osuutta asiaan, nimittäin Mostarissa lämpötila hiposi lähemmäs 40 astetta. Nähtiin ja koettiin päivän aikana todella paljon, mutta päiväretkenä kyseinen reissu on yllättävän raskas. Bosnia ja Hertsegovinasta jäi hieman ristiriitaiset tunteet, Mostarin vanha kaupunki on todella viehättävä, mutta muualla sodan jäljet ovat karua katseltavaa. Myös ihmisten ja maan köyhyys näkyvät selvästi joka paikassa.

Muut matkakertomukset löydät tästä.