Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kreeta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kreeta. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kreetan botaaninen puutarha ja ihastuttava Elafonissi

Kaikki aiemmat matkakertomukset löydät tästä.

Seuraavana aamuna Samarian vaelluksen jälkeen olivat kaikki paikat todella kipeät, mutta siitä huolimatta päätettiin lähteä botaaniseen puutarhaan. Kreetan botaaninen puutarha sijaitsee vuoristossa 18 km Haniasta. Puutarha jää saman tien varrelle, josta ajettiin edellisenä päivänä Samarian vaelluksen alkupisteelle.

Puutarha on todella ihastuttava. Kaikki kasvit on istutettu vuoren rinnettä pitkin ja puistossa kävelläänkin kuin pieniä serpentiiniteitä pitkin ylös ja alas.




Puutarha levittäytyy noin 20 hehtaarin suuruiselle alueelle ja siinä on näytillä kaikki mahdolliset eri maanosissa viihtyvät kasvit. Ensimmäisenä olivat esillä trooppiset kasvit ja hedelmäpuut eli suurin osa kasveista viihtyy Aasian sekä Etelä- ja Väli-Amerikan trooppisilla alueilla.




Seuraavaksi olivat Välimeren kasvit ja hedelmäpuut. Sen yhteydessä olivat isommat alueet hedelmäpuille, jossa kasvoivat appelsiini-, luumu-, kirsikka-, persikka-, päärynä-, ja omenapuut.



Appelsiinipuita oli varmaan eniten, koska sitruspuille (mm. lime-, ja sitruunapuut) oli perustettu iso puutarha lammen viereen. Lammella oli myös eläimiä, osa täysin vapaana.



Käveltiin puutarhassa varmaan 2 tuntia ja sen jälkeen meillä oli jo kova nälkä. Tutustuttiin puutarhassa sijaitsevan ravintolan tarjontaan ja huomattiin, että tarjolla on todella mielenkiintoisia ruokia. Ravintolan kaikki ruuat valmistetaan vain paikallisista raaka-aineista ja kaikki kasvikset ja hedelmät tulevat omasta puutarhasta. Ruoka puutarhan ravintolassa oli siis todella hyvää. Myös palvelu oli erinomainen. Voin suositella botaanista puutarhaa ja siellä olevaa ravintola kaikille.

                     

Loman toiseksi viimeisenä päivänä suuntasimme Elafonissin "paratiisirannalle". Elafonissin ranta sijaitsee Kreetan etelärannikolla ja sinne ajaa Hanian rannikolta autolla reilu 2 tuntia. Tie on todella mutkainen ja välillä nopeus on vain 30 km/h.

Saavuttiin Elafonissiin varmaan noin klo 12 päivällä. Meri oli kauniin turkoosi, mutta paikka kuhisi ihmisiä. Yritettiin löytää vapaita auringonottotuoleja mutta tuloksetta. Päätettiin kävellä kahluusaaren puolelle, koska se näytti huomattavasti rauhallisemmalta. Siellä ei kylläkään ollut auringonottotuoleja, mutta meillä oli onneksi viltit mukana. Huomattiin aika nopeasti, että ranta on todella tuulinen eli jonkun oli aina vahdittava tavaroita, koska muuten ne olisivat lähteneet lentoon.








Oltiin rannalla noin 4 h,  suurimman osan ajasta vedessä eli kahlattiin, uitiin ja snorklattiin. Sen jälkeen käytiin syömässä rantakahvilassa hyvää Kreikkalista piirasta ja jäätelöä. Myös kylmä juoma maistui taivaalliselta. Päivä Elafonissilla oli todella rento ja leppoisa.



Elafonissi on varmasti yksi maailman kauneimmista rannoista, joita olen koskaan nähnyt! Tietysti ihmismassat pilaavat hiukan tätä tunnelmaa. Jos haluat nauttia hiukan rauhallisemmasta rannasta, kannattaa tulla Elafonsissille iltapäivällä eli klo 16 jälkeen tilanne on jo ihan erilainen kuin keskellä päivää.

Yhteenvetona voin sanoa, että tykättiin Kreetan saaresta todella paljon. Saarella on paljon monipuolista tekemistä sekä ruoka, luonto, pienet kaupungit että merenrannat ovat ihania. Jotkut Suomalaiset ovat tykästyneet Kreetaan niin paljon, että käyvät siellä joka kesä. Ainakin tämän yhden kerran perusteella en voi sanoa, että olisi jäänyt sellaista tunnetta, että ensi vuonna sitten taas samaan paikkaan. Olen enemmänkin sellaista tyyppiä, että maailmassa on niin paljon ihania paikkoja, että samaan paikkaan ei kannata monta kertaa matkustaa. Olen kyllä muutaman kerran tehnyt poikkeuksia ja sitä tulen varmaan tekemään myös jatkossakin. Oikeastaan talvella mennään jo kahteen paikkaan, jotka ovat meille tuttuja, mutta uusiinkin paikkoihin on tarkoitus tutustua. Seuraavassa postauksessa kerron, mihin mennään seuraavalla matkalla ja mitä siellä on tarkoitus tehdä. Alustava suunnitelma on jo päivitetty "Tulevat matkat" osioon.

Tässä vielä kuvat auringonlaskusta, jonka otin viimeisenä iltana asuntomme terassilta.



lauantai 30. elokuuta 2014

Samarian vaellus - ikimuistoinen kokemus

Kaikki aiemmat matkakertomukset löydät tästä.

Olimme jo kotona päättäneet, että Kreeta matkallamme lähdetään Samarian vaellukselle. Olin nähnyt upeita kuvia massiivisista kallioista ja upeasta luonnosta. Otettiin myös tämän takia kaikille lenkkarit mukaan, koska muuten emme olisi välttämättä lenkkareita tarvinneet. Jälkikäteen voin sanoa, että lenkkareilla pärjää ihan hyvin, mutta vaelluskengät olisivat tähän parhaat.

Nyt siis varsinaiseen retkipäivään. Ostettiin Samarian vaellusretki valmismatkoja myyvältä matkanjärjestäjältä ja se on ehdottomasti suositeltava tapa, koska retki päätyy eri paikkaan, josta se alkaa.  Retkelle mennään hyvin aikaisin eli aamulla klo 6 jälkeen. Kaikki osallistujat kerätään Hanian rannikon pikkukylissä kyytiin, viimeisimmät Hanian kaupungista. Meidän bussi oli kaksikerroksinen ja bussi oli ihan täynnä. Eli erittäin suositusta retkestä on kysymys.

Tässä muutamia faktoja Samarian rotkosta:
- Koko vaelluksen pituus noin 16 km
- Vaelluksella askeleita kertyy noin 50.000 kpl
- Joki(puro) ylitetään 42 kertaa
- Vesipullo ja tarvittava ruoka on oltava mukana
- Veden tankkauspaikkoja on jokaisella levähdyspaikalla.

Haniasta matka Samarian vaelluksen alkupisteelle kestää noin 1,5 h. Hiukan ennen Samarian rotkoa on Omalos pikkukylä, jossa tehdään noin puolen tunnin pysähdys. Sieltä voi ostaa mukaan ruokaa ja juomista. Suosittelen tässä käymään myös vessassa, koska Samarian rotkossa on vain kyykkyvessat.

Olimme Samarian vaelluksen alkupisteessä noin klo 9 aamulla. Alkupiste on noin 1200 m korkeudessa. Alkumatka laskeudutaan alas rinnettä Samarian rotkon pohjalla. Se kestää ehkä noin 1,5 h. Samarian vaelluksen esitteessä luki, että tämä on testi vaeltajalle eli jos tämän jälkeen on jo väsynyt, ei kannata jatkaa matkaa vaan pitää palata takaisin alkupisteelle. Täytyy sanoa, että kyllä siinä alkumatkassa oli muutamia haasteellisia kohtia, mutta me kuljettiin tämä suhteellisen hitaasti eli 1,5 h jälkeen oltiin kyllä kaikki reippaita ja valmiita jatkamaan matkaa. Mulle oli kuitenkin näin vaikeakulkuinen tie täysin uutta, koska en ole ikinä aikaisemmin kulkenut kivikkoisessa maastossa. Onneksi olen harrastanut pitkiä lenkkejä eli ehkä sen sen tuoman kestävyyden voimalla jaksoi kävellä.

Samarian vaelluksen alkupisteessä
 Samarian vaelluksen alkupisteessä on aikamoinen ruuhka

 Maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniit


 Samarian vaelluksen alkumatkan puuportaat ja kivinen maasto

Välillä alkumatkan maasto oli hieman haasteellisempi ja kaiteet puuttuivat

Samarian vaellusreitillä on levähdyspaikkoja ja veden tankkauspisteitä. Vesi on ihan luonnon lähdevettä ja se on todella hyvää. Meillä oli vettä mukana ehkä pari litraa, mutta veikkaan, että join koko vaelluksen aikana ainakin 3 litraa vettä. 

Kun oltiin saavuttu rotkon pohjalle, silloin maisemat ja tie muuttuivat.  Ylitettiin puroja monta kertaa ja välillä tiellä oli todella isoja kiviä, jossa tasapainoiltiin.

 Vaeltajat ovat rakentaneet kivistä hienoja taideteoksia.

 Rotkon pohjalla virtaa puro

 Maisemat rotkon pohjalla edelleen mahtavat
Puron ylitys

 Suloiset Kri-Kri villivuohet, jotka asustelevat Samarialla

Samari vaelluksen puolessavälissä on pieni Samarian kylä. Kylässä on joskus asuttu, mutta nykyään se on vaeltajille levähdyspaikka. Kovin kauan ei kannata jäädä istumaan, koska lihakset kipeytyvät. Me syötiin mukaan otetut eväät eli pähkinöitä, juustoja ja banaani ja lähdettiin aika nopeasti jatkamaan matkaa.





Tyttäreni syötti kylässä vuohille puun lehtiä.

Samaria kylän jälkeen maisemat muuttuivat taas erilaiseksi. Nyt kuljettiin huikaisevan korkeiden kallioiden välissä. Välillä kallioiden välissä oli isompaa laaksoa ja välillä taas kapeimpia kohtia. Puron ylityksiä oli myös useampaan kertaan. 






Vaelluksen loppupuolella rotko on vain muutaman metrin levyinen ja pystysuorat kallioseinämät kohoavat satoja metrejä ylöspäin. Siinä tuntee itsensä aika pieneksi ja näkymät ovat todella mahtavat.

 Rautaportti, Samarian vaelluksen kapein kohta



 Samarian vaelluksen loppupiste. Onnelliset, mutta väsyneet vaeltajat


Samarian vaelluksen loppupisteelle on noin 13 km ja sen jälkeen kävellään vielä noin 3 km Agia Roumelin kylään, johon varsinainen vaellus päättyy. Tämä 3 km on helppoa tietä eikä se edes tuntunut näin pitkältä matkalta. Meillä meni koko vaellukseen 6,5 h ja oltiin Agia Roumelin kylässä noin klo 15.30.

Agia Roumelin kylästä etsittiin heti ruokapaikka, koska oltiin todella nälkäiset. Ruoka ja kylmä juoma maistui todella hyvältä. Ruokailun aikana lihakset olivat kipeytynyt ja kävely sen jälkeen tuntui todella raskaalta. Mietinkin jo silloin, että miten pystyn nousemaan seuraavana aamuna sängystä? Ruokailun jälkeen käytiin hakemassa oppaalta laivaliput ja laiva lähti kohti Chora Sfakionia noin klo 17.45. 

 Maisemat laivasta kuvattuna

Oltiin Chora Sfakionissa noin klo 19.30, jossa bussi oli meitä vastassa. Paluumatka on korkeapaikkakammoiselle sitten todella kauhea. Alkumatka lähdetään nousemaan rannikolta ylös vuoristoon erittäin jyrkkää mäkeä. Tieltä on koko ajan näkymä alas merelle, koska tie kulkee vuoristorinnettä pitkin ylös eikä yhtään kasvustoa ole peittämässä näkymää. Aikamoista, mutta selvisin myös siitä. Oltiin takaisin Hanian rannikolla noin klo 21. 

Tässä kuva tiestä (lainattu picturesfromgreece.com)

Yhteenvetona voin sanoa, että päivä oli raskas, mutta todella antoisa ja ikimuistoinen. Päivän päätteeksi en vielä tajunnut, mitä olin kokenut vaan päällimmäisenä oli väsymys, halusin vaan päästä lämpimään suihkuun ja nukkumaan. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt vaelluksen vaikutukset henkisellä ja fyysisellä tasolla. En ole eläessään suoriutunut mistään näin fyysisestä tehtävästä, mutta tämä rohkaisee mua jatkossakin tekemään jotain näin mieletöntä. Suosittelen tätä kaikille, joilla on hyvä peruskunto ja haluavat kokea jotain ainutlaatuista.