maanantai 1. lokakuuta 2018

Pacific Coast Highway 1 - maailman kauneimpia rantareittejä


Yhdysvaltojen länsirannikkoa myötäilevää Pacific Coast Highway 1, kehutaan usein yhdeksi maailman kauneimmista maisemareitiksi. Nyt kun olen tämän rantareitin nähnyt, voin sen täysin allekirjoittaa. 

Maisemat saa parhaiten haltuun, kun matkaa pohjoisesta etelään. Me lähdettiin aamulla liikkeelle Montereystä ja suunnattiin auton nokka kohti etelää. Tien varsille on helppo pysähtyä kun ei tarvitse ylittää tietä päästäkseen näköalatasanteille.

Untitled DSCN4679

Ykköstie kulkee suurimmaksi osaksi rannassa niin, että meri on näkyvissä. Osa reitistä taas kiemurtelee näin, että näkee sekä kohoavat vuorijonot että meren. Tyynimeri pauhaa vierellä todella kovaa ja laineet lyö kalliojyrkänteille. Yksi huono puoli tällä reitillä on, nimittäin täällä tuulee melkein aina kovaa. Maisemat saavat kuitenkin unohtamaan tämän sivuseikan, koska reitillä maisemat muuttuu koko ajan ja myös luonnon värit vaihtelevat paljon. Välillä on sumua ja kun sumu hälvenee tulee kirkasta ja näkymät ovat kerta kaikkiaan upeat.

Untitled DSCN4682

Big Surin alueella rantatien maisemat ovat mielestäni upeimmat. Kalliojyrkänteiden alapuolalla on kuohuva meri vaahtopäineen ja autiot rannat näyttävät niin upealta. Vuorijono taas jatkuu kauas  horisonttiin.

DSCN4639
Ykköstie tunnetaan myös useasta korkeasta sillasta.
DSCN4642

Ensimmäiseksi saavumme Rocky Creek sillalle, mutta jatkamme pian eteenpäin, koska kuuluisin ja kaunein on Bixby Bridge. Se on valmistunut vuonna 1932 ja se on yksi maailman korkeimmista betonisilloista. Silta päätyi jopa Yhdysvaltojen postimerkin kuvaksi vuonna 2010.

Untitled

Big Surista löytyy paljon hyviä patikointireittejä, mutta tällä kertaa ajoimme vain alueen halki. Myös tänne pitää päästä vielä joskus takaisin ja käydä patikoimassa muutama reitti.

bigsurmap
Ohessa kartta parhaista patikointireiteistä.

Pian saavuimme kuuluisalle McWay Falls -vesiputoukselle, joka laskeutuu hiekkarannalle suoraan Tyyneen valtamereen.  McWay Falls on merkitty hieman huonosti, mutta ennen putousta on Julia Pfeiffer Burns State Parkin kyltti ja tietysti putouksen kohdalla on tien varrella runsaasti pysäköityjä autoja. Putoukselle on lyhyt matka tieltä, osa tiestä on jopa päällystetty. Vesiputouksen ympäristö on kuvauksellinen ja  merivesi näyttää alueella uskomattoman turkoosilta. Paikka on kaunis, mutta mutta itse putous oli aika vaatimaton. Putouksen juurelle rannalle ei muuten kulje ollenkaan polkua, joka on mielestäni oikein hyvä, koska silloin paikka pysyy luonnontilassa.

DSCN4684

McWay Fallsilta jatkoimme matkaa. Tarkoitus oli ehtiä iltapäivällä San Simeoniin vierailemaan Hearst Castleen.

Jouduimme kääntymään hieman ennen Gordaa Highway 1 tieltä pois kapealle serpentiinitielle, koska Gorda-Raggend Point tieosuus oli suljettu maanvyöryjen takia. Vuoristotie oli todella kapea, mutta näkymät alas vuorelle ja valtamerelle olivat huikaisevat. Oheiselta sivulta näkee Highway 1 tiesulkujen tilanteen. Alue on erittäin herkkä maavyöryille ja myös siltoja on rikkoutunut. Tällä hetkellä tie on kokonaan auki (syyskuu 2018).

Untitled

Hearst Castle

Vuonna 1919 lehtimoguli William Randolph Hearst peri alueen maat ja päätti rakentaa ylhäälle rinteen päälle lomapaikan.  Kartanon on suunnitellut Julian Morgan. Hearst nimesi kartanon "La Questa Encantada" ("Lumottu Kukkula"), mutta kutsui sitä yleensä nimellä ”the ranch” (karjatila). Vaikka paikan nimi "Hearst Castle" viittaa linnan, se on virallisesti valtava kartano.
Kartanossa on 56 makuuhuonetta, 61 pesuhuonetta ja 19 olohuonetta. Alueella on noin 500 hehtaaria puutarhoja, sisä- ja ulkouima-altaat, tenniskenttä ja elokuvateatteri. Lisäksi on yksityinen lentokenttä ja maailman suurin yksityinen eläintarha, jonka alueella laiduntaa edelleen seeproja ja muita eksoottisia eläimiä.

DSCN4689 Untitled DSCN4691 DSCN4697

Olin etukäteen varannut liput netistä opastetulle kierrokselle ja valinnut vierailuajan. Me valittiin Grand Rooms Tour, jota suositellaan, jos on ensimmäistä kertaa vierailemassa kartanolla. Kierros maksoi 25 $ + 8 $ (varausmaksu) nettisivuilta varattuna.

Liput vaihdettiin Visitor Centerissä rannekkeisiin ja sen jälkeen päästiin bussilla ylös kartanolle. Kartanoon pääsee ainoastaan opastetuille kierroksille. Aloitimme kierroksen puutarhasta, josta jatkoimme sisälle päärakennukseen. Sisällä kartanossa nähtiin monta upeaa huonetta.

UntitledUntitledUntitled 
Untitled

Kartanossa on kaksi allasta, ulkoallas on nimeltään "Neptune Pool" ja se on lähes olympia-altaan kokoinen. Altaan ympärillä on muinaisen roomalaistemppelin pääty, jotka on kuljetettu tänne meriteitse ja kasattu uudelleen paikan päällä. Valitettavasti allas on tällä hetkellä remontissa eli emme nähneet sitä täydessä loistossa.

DSCN4696
Sisäallas on Romane Pool.
Untitled

Paikka on upea ja ehdottomasti vierailun arvoinen.

Untitled Untitled

Kootut vinkit vierailuun:
  • Varaa liput Hearst Castleen etukäteen, koska varsinkin kesäaikaan opastetut kierrokset täyttyvät nopeasti.
  • Varaa käyntiin vähintään 2,5 h aikaa. Kierros kestää noin 60 min ja bussikyyti 15 min/suunta. Elokuva Visitor Centerissä kestää 40 min. Aikaa kannata varata myös kartanon puutarhassa kiertelyyn.
  • Huomioi, että ylhäällä kartanossa ei saa ruokaa, ainoastaan vesipullon voi ottaa mukaan. Visitor Centerissä on ravintola ja kahvila.

Elephant Seal Vista Point

Hearst Castlen vierailun jälkeen halusimme vielä nähdä merinorsuja, niitä voi katsella Elephant Seal Vista Pointissa Piedras Blancan rannalla. Paikka sijaitsee San Simeonista hieman pohjoiseen ja siihen on hyvät opasteet Highway Ykköstieltä. 

Paikka on todella huikea. Saavuttiin parkkipaikalle, jossa merinorsujen haju jo leijaili ilmassa. Käveltiin parkkipaikalta katselutasanteelle ja eteemme aukesi aivan uskomaton näky, satoja merinorsuja makoili rannalla. Merinorsut ovat isompia verrattuna San Franciscossa nähtyihin merileijoniin ja ne myös ääntelevät eri tavalla. Seurattiin niiden touhuja varmaan puoli tuntia. Muutama merinorsu oli hieman hermostunut ja heidän tappeluita oli mielenkiintoinen seurata. Välillä he heittelivät myös hiekkaa toistensa päälle.

DSCN4705 DSCN4707 DSCN4721

Solvang

Seuraavan yön vietettiin Solvangin pikkukaupungissa, joka on pieni suloinen tankalaiskaupunki. Solvangin perustivat ryhmä tanskalaisia maahanmuuttajia vuonna 1911, ja se sijaitsee reilu 200 kilometriä Los Angelesistä pohjoiseen. Solvangin kaupunki on todella ihastuttava eurooppalaistyylisiin taloineen ja tuulimyllyineen. Pienessä kaupungissa on paljon hotelleja, leipomoja ja ravintoloita. Kaikki rakennukset ovat todella söpöjä, samoin meidän hotelli (Wine Valley Inn).

Untitled Untitled Untitled

Solvangista siirryttiin seuraavana aamuna Highway 1:stä pitkin Los Angelesiin, joka oli road tripin viimeinen kohde. Siitä seuraavassa postauksessa.

Kaikki matkakertomukset löydät tästä.

4 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä; PCH on yksi kauneimmista maisemareiteistä, joita olen nähnyt. Me ajoimme sen viime kesänä, mutta etelästä pohjoiseen. Ihan kokonaan emme sitä nähneet, kun tie oli viime vuotisen mutavyöryn jälkeen suljettu Big Surista vähän etelään. Minäkin suosittelen ajamaan reitin pohjoisesta etelään, koska silloin pysäköinti on helpompaa eikä tarvitse loikkia tien yli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Merja :) PCH on kyllä huikea paikka, haluaisin jo uudelleen näihin maisemiin.

      Poista
  2. Teillä on kyllä ollut upea matka! :) Road trip Amerikassa olisi kyllä ihana. Ehkä vielä joskus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nähtiin todella upeita paikkoja, road trip on varmasti helpoin ja paras tapa nähdä näitä huikeita paikkoja :)

      Poista