Olimme jo kotona päättäneet, että Kreeta matkallamme lähdetään Samarian vaellukselle. Olin nähnyt upeita kuvia massiivisista kallioista ja upeasta luonnosta. Otettiin myös tämän takia kaikille lenkkarit mukaan, koska muuten emme olisi välttämättä lenkkareita tarvinneet. Jälkikäteen voin sanoa, että lenkkareilla pärjää ihan hyvin, mutta vaelluskengät olisivat tähän parhaat.
Nyt siis varsinaiseen retkipäivään. Ostettiin Samarian vaellusretki valmismatkoja myyvältä matkanjärjestäjältä ja se on ehdottomasti suositeltava tapa, koska retki päätyy eri paikkaan, josta se alkaa. Retkelle mennään hyvin aikaisin eli aamulla klo 6 jälkeen. Kaikki osallistujat kerätään Hanian rannikon pikkukylissä kyytiin, viimeisimmät Hanian kaupungista. Meidän bussi oli kaksikerroksinen ja bussi oli ihan täynnä. Eli erittäin suositusta retkestä on kysymys.
Tässä muutamia faktoja Samarian rotkosta:
- Koko vaelluksen pituus noin 16 km
- Vaelluksella askeleita kertyy noin 50.000 kpl
- Joki(puro) ylitetään 42 kertaa
- Vesipullo ja tarvittava ruoka on oltava mukana
- Veden tankkauspaikkoja on jokaisella levähdyspaikalla.
Haniasta matka Samarian vaelluksen alkupisteelle kestää noin 1,5 h. Hiukan ennen Samarian rotkoa on Omalos pikkukylä, jossa tehdään noin puolen tunnin pysähdys. Sieltä voi ostaa mukaan ruokaa ja juomista. Suosittelen tässä käymään myös vessassa, koska Samarian rotkossa on vain kyykkyvessat.
Olimme Samarian vaelluksen alkupisteessä noin klo 9 aamulla. Alkupiste on noin 1200 m korkeudessa. Alkumatka laskeudutaan alas rinnettä Samarian rotkon pohjalla. Se kestää ehkä noin 1,5 h. Samarian vaelluksen esitteessä luki, että tämä on testi vaeltajalle eli jos tämän jälkeen on jo väsynyt, ei kannata jatkaa matkaa vaan pitää palata takaisin alkupisteelle. Täytyy sanoa, että kyllä siinä alkumatkassa oli muutamia haasteellisia kohtia, mutta me kuljettiin tämä suhteellisen hitaasti eli 1,5 h jälkeen oltiin kyllä kaikki reippaita ja valmiita jatkamaan matkaa. Mulle oli kuitenkin näin vaikeakulkuinen tie täysin uutta, koska en ole ikinä aikaisemmin kulkenut kivikkoisessa maastossa. Onneksi olen harrastanut pitkiä lenkkejä eli ehkä sen sen tuoman kestävyyden voimalla jaksoi kävellä.
Samarian vaelluksen alkupisteessä
Samarian vaelluksen alkupisteessä on aikamoinen ruuhka
Maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniit
Samarian vaelluksen alkumatkan puuportaat ja kivinen maasto
Välillä alkumatkan maasto oli hieman haasteellisempi ja kaiteet puuttuivat
Samarian vaellusreitillä on levähdyspaikkoja ja veden tankkauspisteitä. Vesi on ihan luonnon lähdevettä ja se on todella hyvää. Meillä oli vettä mukana ehkä pari litraa, mutta veikkaan, että join koko vaelluksen aikana ainakin 3 litraa vettä.
Kun oltiin saavuttu rotkon pohjalle, silloin maisemat ja tie muuttuivat. Ylitettiin puroja monta kertaa ja välillä tiellä oli todella isoja kiviä, jossa tasapainoiltiin.
Vaeltajat ovat rakentaneet kivistä hienoja taideteoksia.
Rotkon pohjalla virtaa puro
Maisemat rotkon pohjalla edelleen mahtavat
Puron ylitys
Suloiset Kri-Kri villivuohet, jotka asustelevat Samarialla
Samari vaelluksen puolessavälissä on pieni Samarian kylä. Kylässä on joskus asuttu, mutta nykyään se on vaeltajille levähdyspaikka. Kovin kauan ei kannata jäädä istumaan, koska lihakset kipeytyvät. Me syötiin mukaan otetut eväät eli pähkinöitä, juustoja ja banaani ja lähdettiin aika nopeasti jatkamaan matkaa.
Tyttäreni syötti kylässä vuohille puun lehtiä.
Samaria kylän jälkeen maisemat muuttuivat taas erilaiseksi. Nyt kuljettiin huikaisevan korkeiden kallioiden välissä. Välillä kallioiden välissä oli isompaa laaksoa ja välillä taas kapeimpia kohtia. Puron ylityksiä oli myös useampaan kertaan.
Rautaportti, Samarian vaelluksen kapein kohta
Samarian vaelluksen loppupiste. Onnelliset, mutta väsyneet vaeltajat
Samarian vaelluksen loppupisteelle on noin 13 km ja sen jälkeen kävellään vielä noin 3 km Agia Roumelin kylään, johon varsinainen vaellus päättyy. Tämä 3 km on helppoa tietä eikä se edes tuntunut näin pitkältä matkalta. Meillä meni koko vaellukseen 6,5 h ja oltiin Agia Roumelin kylässä noin klo 15.30.
Agia Roumelin kylästä etsittiin heti ruokapaikka, koska oltiin todella nälkäiset. Ruoka ja kylmä juoma maistui todella hyvältä. Ruokailun aikana lihakset olivat kipeytynyt ja kävely sen jälkeen tuntui todella raskaalta. Mietinkin jo silloin, että miten pystyn nousemaan seuraavana aamuna sängystä? Ruokailun jälkeen käytiin hakemassa oppaalta laivaliput ja laiva lähti kohti Chora Sfakionia noin klo 17.45.
Maisemat laivasta kuvattuna
Oltiin Chora Sfakionissa noin klo 19.30, jossa bussi oli meitä vastassa. Paluumatka on korkeapaikkakammoiselle sitten todella kauhea. Alkumatka lähdetään nousemaan rannikolta ylös vuoristoon erittäin jyrkkää mäkeä. Tieltä on koko ajan näkymä alas merelle, koska tie kulkee vuoristorinnettä pitkin ylös eikä yhtään kasvustoa ole peittämässä näkymää. Aikamoista, mutta selvisin myös siitä. Oltiin takaisin Hanian rannikolla noin klo 21.
Tässä kuva tiestä (lainattu picturesfromgreece.com)
Yhteenvetona voin sanoa, että päivä oli raskas, mutta todella antoisa ja ikimuistoinen. Päivän päätteeksi en vielä tajunnut, mitä olin kokenut vaan päällimmäisenä oli väsymys, halusin vaan päästä lämpimään suihkuun ja nukkumaan. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt vaelluksen vaikutukset henkisellä ja fyysisellä tasolla. En ole eläessään suoriutunut mistään näin fyysisestä tehtävästä, mutta tämä rohkaisee mua jatkossakin tekemään jotain näin mieletöntä. Suosittelen tätä kaikille, joilla on hyvä peruskunto ja haluavat kokea jotain ainutlaatuista.